Aurora ja varsinkin hänen pietarinsuomalainen serkkunsa Olga ovat Eino Leinon ihalijoita. Otteita tänä syyskesänä ilmestyvästä kirjastani "Vaahteralaakson Aurora"
Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora - Aurora 1-3."
ISBN 978-952-286-355-3 Books on Demand
(Aurora 1-3 yksissä kansissa - vihdoinkin!):
- Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.
Naisella oli mantelinmuotoiset silmät, hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.
Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, ja vaatteet roikkuivat hänen päällään. Mutta mikä tyyni rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa! Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, ajatteli Aurora. Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, lausui niitä ääneen ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.
(Myös kirjassa Aurora ja Pietarin serkut, joka ilmestyi vuonna 1993 Kirjapajan julkaisemana.)
Olga jumaloi Eino Leinoa:
Tyttöjen huoneessa 13-vuotias Olga oli lukemassa kuten aina.
- Olga, mitä sinä luet? Ai, Eino Leinoa taas, Aurora kysyi.
- Minä olen ajatellut, miltä Eino Leino näyttää, Olga sanoi äkkiä innostuen. - Hän on varmaankin pitkä ja hoikka, vähän tsaarin näköinen.
- Olga, ensinnäkin tsaari on ikivanha, melkein neljäkymmentä vuotta. Eino Leino on vain vähän vanhempi kuin Rudolf.
- Tarkoitin vain silmiä, sellaiset isot haaveelliset silmät niin kuin tsaarilla, mutta kyömynenä, sanoi Olga. - Ei pieni nykerö niin kuin tsaarilla.
- Olga, Aurora sanoi ja veti varovasti hattuneulan nutturastaan. - Eino Leino on pieni, paksu ja ainakin minun mielestäni nykerönenäinen. Hänellä on lisäksi pienet tihrusilmät. Näin hänet äsken torilla.
- Sinä olet ilkeä! Olga huusi ja tönäisten Auroraa juoksi ulos huoneesta Eino Leinon runokirja rintaansa vasten painettuna.
- Olga, älä koskaan tyrki ihmistä, jolla on hattuneula kädessään. Se on terävä kuin murha-ase! huusi Aurora hänen peräänsä.
Mutta Olga ei kuullut enää. Hän oli sulkeutunut kylpyhuoneeseen ja potki raivostuneena peltistä kuhneammetta.
Kasimir-setä selittää Auroralle, mitä Eino Leino merkitsee Olgalle, joka rakastaa muutenkin runoja:
Kasimir-setä käänsi ryppyiset laihat kasvonsa Auroraan päin.
- En arvannut, että Olga ottaa Eino Leinon noin vakavasti, Aurora sanoi huoaten ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Robertista ja Thomasista hän ei puhunut.
- Aurora hyvä, Eino Leino antaa Olgalle suomen kielen, kyvyn ilmaista syvimpiä tunteitaan.
Sitä ei ollut Aurora tullut ajatelleeksi.
- Ei ole ihme, että Olga ihailee Eino Leinoa, sanoi Kasimir-setä. - Kaikki ihailevat häntä. Hän oli runoilija jo koulupoikana. Hän on meidän sankarimme, Aurora.
Aurorakin pitää Eino Leinon runoista, ja Olga lukee niitä hänelle, kun hän on sairaana:
Aurora lepäsi divaanilla maistellen kamomillateetä, Olga peitteli hänet ja istuutui lattiatyynylle hänen viereensä.
"On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valtaistuin " Olga aloitti ja luki Eino Leinon runon prinsessasta, joka asui linnassaan meren pohjalla.
Lue kirjasta Aurora ja Pietarin serkut (1993 Kirjapaja) tai uudesta kirjastani Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora", johon on koottu loppuunmyydyt kolme ensimmäistä Aurora-kirjaani. (1991-1995, nimellä Pirkko Pekkarinen, kustantaja oli Kirjapaja, joka ei julkaise enää nuortenkirjoja. Ilmestyy elokuussa 2014.)