Pitkä matka Firenzestä Turkuun: Lucia Olavintytär -kirjojen synty. Innostuin renessanssiin vuonna 1991 Italian matkalla. Vuonna 2004 ilmestyi ensimmäinen kirjani 1500-luvusta: Kyynärän mittainen tyttö. Seuraavat ilmestyivät 2006 (Pako Tallinnaan) ja 2013 (Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika).

Historiallisissa romaaneissa nimillä on monenlaisia tehtäviä. Ne voivat kuvata henkilön luonnetta mutta myös aikakautta, kansallisuutta, kotiseutua, uskontokuntaa, ammattia, ulkonäköä, terveydentilaa tai yhteiskunnallista asemaa. Nimen valinta on usein iso juttu, täytyy tutkia aikalaisromaaneja, muistelmia, sanomalehtiä, maalauksia. Teen huolella tutkimusta nimistä ja kokoan sopivat nimet luetteloihin.

Ensimmäisen kirjani päähenkilön nimi tuntui heti alussa selvältä, hän olisi Aurora, anoppini kaima. Vasta myöhemmin tajusin, miten paljon symboliikkaa ja yhteyksiä Suomen historiaan, antiikkiin, kirjallisuuteen ja kansainväliseen politiikkaan tuolla nimellä oli: revontulet, aamunkoitto, tsaarittaren nimikkolaiva/vallankumous jne. Täysin päinvastainen, suorastaan huvittava on Auroran serkkujen etunimien historia: nimesin tytöt Olgaksi ja Elisabetiksi lasteni marsujen mukaan. Eräs naispuolinen henkilö sai nimen lapsuudenystäväni kouluaikaisen saksalaisen kirjeenvaihtotoverin mukaan. Nimi oli jäänyt mieleeni jostain syystä.

http://blogisisko.blogspot.com/2005/11/aurora-vaahteralaakson-tytt-kummit-ja.html

Kun mennään kauemmaksi historiaan, nimien valinta käy vaikeammaksi. 1500-luvun henkilönimiä löytyy sukuluetteloista, väitöskirjoista ja sen ajan kaunokirjallisuudesta. Nimet annettiin usein suvun tai paikkakunnan traditioiden mukaan. Varsinkin oppineilla ihmisillä oli kaksi nimeä, toinen latinaksi oppineita piirejä ja kansainvälistä käyttöä varten, toinen kansankielellä. Nimien oikeinkirjoitus vaihteli hyvin paljon.

Nimeen liitettiin isän tai äidin nimi tai paikkakunnan nimi. Hauskimpia löytöjä olivat nimet Mikki Monineuvoinen (=taitava), Läpsä ja Vehnäpää (jälkimmäinen muinaissuomalaista alkuperää, nuoren pellavapäätytön etunimeksi). PIdän kovasti nimistä Erasmus – Erasmus Rotterdamilaisen mukaan – ja Vilppu Talvi, hyvin nykyaikaiselta kuulostava suomalainen nimi Filippus Winterille, köyhälle teinille, rehdille pojalle, joka uskaltaa viedä kyynärän mittaisen Lucian ja liian kauniin Margaretan pakoon Tallinnaan hyisen meren yli. Lucian nimi oli ymmärrettävä, kirjuri-isä pelkäsi menettävänsä näkönsä Kustaa Vaasan loputtomia kirjeitä raapustaessaan ja antoi tyttärelleen silmien ja näön suojelijan Pyhän Lucian nimen, vaikka oli luopunut katolisuudesta, sekin eräs aikakauden ilmiö – elettiin kahden maailman välillä.

Tämä oli kommentti Grafomania-blogiin
http://grafomania.wordpress.com/2011/06/03/miten-henkilot-saavat-nimensa/

Yhteispainos Anna Amnellin Aurora-kirjoista, jotka ilmestyivät 1990-luvulla kirjailijanimellä Pirkko Pekkarinen.Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (Yhteispainos)
Tietoja kirjasta:
Tekijä: Amnell, Anna
Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive
Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)
ISBN: 978-952-286-355-3
ekirja on tulossa
Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014
Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
Muu nimike:
Aurora 1-3
Asiasanat:
1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku
Aurora Koivu, fikt. , Vaahteralaakso, fikt.
romaanit, historialliset romaanit, tyttökirjat, nuortenkirjallisuus, kaunokirjallisuus
siirtolaisuus, kanadansuomalaiset, Kanada, Toronto,
Helsinki, sortovuodet,  suurlakko
kansainvälisyys, luonto,
kummitukset,

Lisätietoja
http://www.bod.fi/index.php?id=1258&objk_id=1234421
Ilmaiset arvostelukappaleet kirjabloggaajille ja toimittajille
http://www.bod.fi/arvostelukappaleet.html
Lue lisää myös tästä blogista:
http://annaamnell.weebly.com/elokuussa-vaahteralaakson-aurora-2014-aurora-1-3-yksissauml-kansissa.html

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora [yhteispainos, alkuteokset 1991 (1992), 1993, 1995]
2014, 362 sivua, kuvitettu, pehmeäkantinen
ISBN 978-952-286-355-3

Kirjatiedot ja tilaus Books on Demand

Ilmaiset arvostelukappaleet kirjabloggaajille ja toimittajille
http://www.bod.fi/arvostelukappaleet.html 


Mitä Aurora-kirjoista sanottiin niiden ilmestyessä:1990-luku:
"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila [Aurora - Vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992]

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."  Kerttu Manninen [Aurora - Vaahteralaakson tyttö 1991,1992]"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla." Eila Jokinen [Aurora ja Pietarin serkut]
"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela [Aurora-vaahteralakson tyttö 1991 ja Aurora ja Pietarin serkut 1993]

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen --många dagsaktuella problem. "
Majlis Qvickström, HBL [Aurora ja villikyyhkysten aika 1995]

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa [Aurora ja Molly 1999]

Helsinki 1562 luvussa Pitkä ratsastus Helsinkiin (Anna Amnell: Pako Tallinnaan, s 14-18. Kuvitus: Matti Amnell) 
Helsinki kirjoissani Tarinoiden Helsinki, 1500-luvun vaatimaton pikkukaupunki, joka perustettiin kuninkaan käskystä esiintyy kirjoissa Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ja 1900-luvun alun Helsinki kirjoissa Aurora ja Pietarin serkut sekä osittain myös kirjoissa Aurora - vaahteralaakson tyttö ja Aurora ja Molly. 
 (Lucia ja Luka kertoo 1500-luvun Turusta.
Katso myös: http://aurorakirjat.blogspot.fi/search/label/Helsinki
http://amnellinlucia.blogspot.fi/search/label/Helsinki

Lucia, Margareta and Vilppu escape from Helsinki.

Helsinki Aurora-kirjoissa:

Aurora-kirjat kertovat suomalaisen Aurora Koivun elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja Torontossa.  Nämä kirjat ilmestyivät alkujaan yli 20 vuotta sitten vuosina 1991 (toinen painos 1992), 1993, 1995 ja 1999. ) Kolmesta ensimmäisestä kirjasta tulee 2014 syyskesällä yhteispainos Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora - Aurora 1-3."ISBN 978-952-286-355-3 Books on Demand

Saat lukea Aurora-kirjat yksissä kansissa. M/v-kuvitus us on kirjasta Aurora ja Molly, joka ei sisälly tähän yhteispainokseen. Siitä taas on tulossa käännös englanniksi.
Alla olevassa kuvassa ollaan myös lähdössä Helsingistä. Vuosi on 1903. On sortovuodet, Aurora Koivun isä on karkotettu Suomesta ja Aurora lähtee isänsä luo Kanadaan. Siellä alkaa seikkailu, sillä isää ei alussa löydy.

Kuvassa hovinarrinukke pietarilaisessa näyteikkunassa
"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.
- -
Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."

 Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa  Lastenkirjahylly
15.2.2014 myönnettiin dosentti Päivi Heikkilä-Halttuselle ansiokkaan kriitikon Vaaskivi-palkinto. (Helsingin Sanomat)

Onnea ansiokkaalle kriitikolle ja kiitos kirja-arvostelusta!

Hyvää ystävänpäivää!Olen tässä kuvassa 11-vuotias. Tämä on osa Tyttölyseon 1. luokan luokkakuvaa.
Harrastukset: lukeminen, uinti, luistelu, korkeushyppy, pesäpallo ja kaikki liikunta. Asuin pienessä puutalokaupungissa, josta on vain muutama kaunis puutalo jäljellä. Onneksi entinen tyttölyseo on jäljellä. Sen suunnitteli Wivi Lönn.

Luin paljon kirjoja. Yksi runoni oli ilmestynyt sanomalehdessä. Opettaja oli lähettänyt joitakin meidän luokkalaisten runoja lehteen: Sirkka Kurki-Suonion runon Suklaavuori ja minun runoni Vanhat kauniit kellot. Ne kellot soivat keskellä metsää, mikä on salaperäistä. Olen unohtanut runoni. Kirjoitin myös isompana koululaisena runoja, mutta nekin ovat kaikki kadonneet. Ajattelin, että minusta tulee kirjailija. Toinen haave oli tulla salapoliisiksi.
Minusta tuli kirjailija vasta paljon, paljon myöhemmin. Olen lukenut paljon myös salapoliisiromaaneja, varsinkin Agatha Christien kirjoja. Hänen kirjoistaan tehdyt elokuvat ja TV-sarjat kuuluvat suosikkeihini.

Sara Kokkosen kirjassa Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat  (Avain 2013, 261 sivua) kerrotaan tunnetuimmista suomalaisista tyttökirjojen kirjoittajista, heidän tuotannostaan ja esitetään sitten lukijoiden muistoja lukuelämyksistään. Sara Kokkonen kirjoittaa Saran kirjat - blogia, jota olen seurannut pitkään. Jokin aika sitten hän pyysi bloginsa lukijoita lähettämään lukijamielipiteitä suomalaisista tyttökirjoista. 

Koska olin lukenut vähän aikaisemmin Mary Marckin (Kersti Bergroth) kirjoja tutkiakseni niiden ajankuvaa, olin heti valmis kirjoittamaan oman mielipiteeni niistä: Yhteiskoululaisia Helsingissä (lue myös tässä blogissa), sivut 72-76 Saran kirjassa. Valitsin Eeva-kirjat, jotka muistan varmasti lukeneeni lapsena ja joista lienen oppinut alkujaan rakkauteni Helsinkiä kohtaan ja sen, että suomalaisuus ja kansainvälisyys voivat kuulua yhteen.

Sara Kokkonen tekee väitöskirjaa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan suomalaisesta tyttökirjallisuudesta, joten lisää julkaisuja on varmaankin tulossa tästä kiinnostavasta aiheesta. Tyttökirjojen ystävät voivat löytää tästä kirjasta omat suosikkinsa ja saada hyvän yleiskatsauksen suomalaisiin tyttökirjoihin.

Luin koulutyttönä melkein kaikki Swanin tyttökirjat, joitakin Mary Marckin kirjoja ja aikuisena muutamia Tuija Lehtisen kirjoja ja nuo mainitsemnani Eeva-kirjat uudestaan. Pikkusiskoni rakastivat erityisesti Marjatta Kurenniemen Annelia ja Onnelia sekä kirjaa Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla. Asuimme Kanadassa 1980-luvun, jolloin tyttäremme oli tyttökirjaiässä, joten uudemmat suomalaiset tyttökirjat eivät ole tulleet tutuiksi, mutta Anni Polvan Tiina-kirjoja tyttäreni ehti lukea lapsena, alle 11-vuotiaana. Tuija Lehtisestä ja hänen erittäin laajasta tuotannostaan kerrotaan Sara Kokkosen kirjassa sivuilla 195-219. Lisäksi Tuija Lehtinen kertoo lukijamuistojaan useista kirjailijoista.

Tyttökirjat voivat kulkea mukana aikuisuuteen asti, olla kuin lapsuudenystävä, joka muistaa, millaisia olimme lapsina. Emme arvostele niitä ehkä yhtä ankarasti kuin muita kirjoa, emme vertaa niitä muihin parempiin, vaikka näemme niiden ilmeiset heikkoudet. Tunnemme kiitollisuutta siitä, että ne auttoivat meitä pienen matkan kohti aikuisuutta.

Tästä kirjasta kirjoitti mm Leena Lumi, jonka blogiin kirjoitin seuraavat kommentit:

1. "Kirjailijoiden nuoruudenkuvat ovat hyvin valittuja: Haaveileva Anni Swan vuonna 1899, kirja sylissä taustanaan tyypillinen viktoriaaninen koti, jossa on hapsureunaiset oviverhot ja samanlainen ölylamppu kuin Juhani Ahon museossa Iisalmella. Tulee mieleen myös Dostojevskin kotimuseo. Ja sitten yli 170 sivua - ja yli 70 vuotta - myöhemmin teini-käinen vaaleakiharainen Tuija Lehtinen, jolla on otsatukka, koira sylissä, kynnet lakattu ja tuijamainen hiukan ilkikurinen hymy, ikään kuin hänellä olisi jotain oikein mukavaa mielessä.

Tässä kirjassa on paljon katseltavaa ja luettavaa. Tyttökirjallisuuden hakuteos."

2.

 --, minäkin olen lukenut aika vähän tyttökirjoja. Lapsena, siis alaluokilla, luin Anni Swanin kirjoja useita, Mary Marckin ja Montgomeryn kirjoja vain muutaman vähän vanhempana. Anni Swan loi minulle lapsuuden historian, LMM kaksi tyttöä, jotka olivat ystäviä kuten luokkatoverini ja minä. Mary Marck loi utopian suuresta kaupungista, ja sitä jatkoi Waltari. Minullekin Salainen puutarha oli läheinen, onhan se jo psykologinen romaani. Olisi hauskaa nähdä kirjaston tilastot, jotta tietäisi, mitä todella luki, sillä muisti muuttaa asioita. Suurimpaan osaan lastenkirjoista tutustuin vasta silloin, kuin luimme niitä lapsillemme vuosikaudet ääneen mieheni kanssa. 
3.
Tyttökirjat ovat erittäin tärkeitä siinäkin mielessä, että ne johtavat pian vaikkapa Jane Austenin ja Bronten siskosten kirjoihin, ja vähitellen avautuu maailmankirjallisuuden avara ihana maailma.
Kai minullakin tuli luettua ihan mitä hyvänsä, kun luin kirjan päivässä kouluaikana. Jalnoista pidin myös, varsinkin siitä talosta, Jalnasta. Näin Torontossa Benares-nimisen talon, josta Mazo de la Roche sai idean kirjasarjaan. Mazo de la Roche ja L. M. Montgomery asuivat samaan aikaan Torontossa!
http://blogisisko.blogspot.fi/2007/06/mazo-de-la-roche-jalna-sarja.html
Tyttökirjoista myös Aurora-blogissani
http://aurorakirjat.blogspot.fi