Kuva: Kevin Sullivan Films, joka teki Anna-kirjoista TV-sarjan. Kuvassa Megan Fellows Annana. (linkit tarkistettu 1/2014)
Suomalaiset naiset rakastavat Kanadan tunnetuinta kirjailijaa, Lucy Maud Montgomerya. Se olisi Maudista hauskaa. Häntä sanottiin Maudiksi, sillä hän ei voinut sietää nimeä Lucy. Se oli hänestä jo lapsena "vanhan mummon nimi".
Aloin lukea Montgomeryn päiväkirjoja, jotka alkoivat ilmestyä siihen aikaan, kun asuin Kanadassa eli 1979-1988. Suomalaisille Lucy Maud Montgomery (synt. 1874) on ikuinen Prinssi Edwardin saaren tyttö, vaikka hän asui miltei puolet elämästään eli vuodet 1911-1942 Ontariossa: Leaskdale 1911-25, Norval 1926-1935, Toronto 1935-1942), ja kirjoitti Ontariossa suurimman osan kirjoistaan (kansikuvat ja ilmestymisvuodet, tähdellä merkityt Leaskdalen pappilassa, jonka kuva on kirjoitukseni lopussa). Teini-ikäisenä hän oli vuoden isänsä uuden perheen luona Länsi-Kanadassa. Maudin reviiri Ontariossa näkyy tässä. Torontossa oli viimeinen koti "Journey's End".
Maud Macdonald oli hyvin älykäs ja sivistynyt nainen, varsinainen supernainen, joka lopulta romahti elämän vaikeuksien uuvuttamana. Siihen aikaan masennusta ei osattu hoitaa, ei Maudin puolison Ewanin eikä Maudin masennusta. Hän itsekin myönsi, että päiväkirjoihin kirjoitetaan synkimmät ajatukset. Hän oli ulospäin energinen ja iloinen kuten tyttäkirjojensa tytöt. Minusta hän oli melkein kahtiajakautunut persoona. Hän halusi, että hänet muistetaan sellaisena, kuin hän oli kirjoissaan, mutta hän halusi ehdottomasti molemmat puolet julkisuuteen, sillä hän kirjoitti puhtaaksi päiväkirjansa!
Minäkin luin koululaisena Anna-ja Runotyttökirjoja. Nuo tytöt ovat koulutyttöjen sisaria. Minusta tuntuu monesti siltä, että meillä jokaisella on oma Montgomerymme.
Kirjoitukset L. M. Montgomystä lapsena (Ihan oikea runotyttö) ja aikuisena täällä jamyös Blogger-kotivuilla-
Koetin korjata hakusanoja, ja ne katosivta enkä osaa vielä palauttaa niitä.:)
http://amnellanna.blogspot.fi/search/label/LM%20Montgomery
Lisäys:
Kun ensimmäinen Aurora-kirjani kirjani ilmestyi, Helsingin Sanomat vertasi sitä Anna-kirjoihin ja toisesta vuoden 1905 Helsingistä (!) kertovasta kirjastani Aurora ja Pietarin serkut" saman lehden toinen kriitikko kirjoitti, että jäljittelen Montgomerya "ihan mukavasti". Se oli kai kohteliaisuus. Mutta en ole lukenut Montgomeryn tyttökirjoja aikuisena! Ja eräs tärkeä ero: Montgomery kirjoitti omasta ajastaan ja tyttövuosistaan, minun kirjani 1900-luvun alun Torontostakin ( ensimmäinen ja kolmas kirjani) ovat historiallisia romaaneja, joissa tuota aikaa tarkkaillaan nykyajan näkökulmasta.
Uskon, että tärkein lahja, jonka olen saanut Lucy Maud Montgomeryn kirjoista, on muisto siitä ilosta, jota hänen kirjojensa lukeminen tuotti minulle lapsena. Se on ollut osaltaan innostamassa minua kirjoittamaan lapsille. Tunnen kiitollisuuden lisäksi syvää myötätuntoa ajatellessani hänen elämäänsä, josta sain tietää vasta aikuisena. Mutta en usko, että hänen kirjansa olisivat vaikuttaneet muutoin kirjoittamiini tyttökirjoihin.
L.M.Montgomery Institute, Prinssi Edwardin saari
Lucy Maud Montgomery Society of Ontario
Täältä löydät harvinaista aineistoa Maudista
“Norval is so beautiful now that it takes my breath – those pine hills full of shadows – those river reaches – those bluffs of maple and smooth-trunked beech – with drifts of wild white blossom everywhere." (Lucy Maud Montgomery)
1926-1935 Montgomery asui Norvalissa, jonka lähellä on Guelphin yliopisto.
L. M. Montgomery -arkisto Guelphin yliopistossa
Huom! Lucy Maud Montgomeryn perikunnalla on nykyään yksinoikeus käyttää lyhennettä L.M. kyseisen kirjailijan nimen edessä esimerkiksi perustaessaan jonkin yhdistyksen, museon, yksityiskoulun jne tai markkinoidakseen jotain kaupallista tuotetta. Tässä viralliset tiedot Montgomeryn perillisten oikeuksista.
Toronton lähellä oleva Leaskdalen pappila oli Maudille koti, johon liittyi onnellisia ja iloisia asioita: avioliiton onnelliset puolet, lasten syntymä, ystävät. Sieltä hän matkusti Torontoon ja muualle Pohjois-Amerikkaan puhumaan ja tapaamaan kustantajaansa.