Ääneen lukeminen voi olla koko perheen yhteinen harrastus. Sitä voi tapahtua spontaanisti sillloin tällöin tai sitten voidaan käydä systemaattisesti läpi ensin pikkulastenkirjat, eri maiden kansansadut ja edetä nuortenkirjoihin ja yleiseen kirjallisuuteen. Sekä vanhemmat että lapset tutustuvat kaunokirjallisuuteen, myös ne lapsista, jotka eivät viitsisi muuten kaunokirjallisuutta lukea. Aikuinen saa uuden lapsuuden.
Meillä ääneen lukeminen jatkui siihen asti, kun vanhin oli jo yliopistossa ja opiskeli mm englantia, siis äidinkieltä ja kirjallisuutta (Kanadassa) ja luovaa kirjoittamista. Ääänen lukemisen ohella kukin lapsista/nuorista luki omia kirjojaan. Juuri vanhin heistä vastusti ääneenlukemisen lopettamista, mutta meiltä loppuivat suomenkieliset kirjat. Monet aikuisetkin lukevat ääneen toisilleen kirjoja ja vaikkapa blogikirjoituksia, se on hauskaa.
Ääneen lukeminen oli erityisen tärkeää, koska asuimme yhdeksän vuotta ulkomailla ja halusimme säilyttää lasten suomen taidon. Maailmankirjallisuus on valtava aarreaitta, josta suomalainen kirjallisuus on vain osa ja valitettavasti edelleen aika vähän tunnettu. Kerrottakoon, että kaikista lapsistamme tuli innokkaita kirjallisuudenystäviä.
Ääneen lukeminen oli yleistä ennen. Todellisuudessa keskiaikana ja pitkään sen jälkeen luettiin aina ääneen, vaikka luettiin itsekseen. Kodeissa luettiin joka päivä ääneen. Se antoi lapsille kielen, laajan sanavaraston, vaikka he elivät yksinkertaisessa ympäristössä. Raamatun King James -käännöksen loistava kieli on pohjana koko englanninkieliselle kirjallisuudelle. Sillä on suuri vaikutus edelleen.
http://www.bbc.co.uk/news/magazine-12205084
Kirjailijat lukivat teoksiaan ääneen perheelle ja ystäville. Mark Twain luki aina päivän tekstinsä sukulaisilleen. Jane Austen luki ainakin perhepiirissä.
Kirjailijat lukivat teoksiaan ääneen yleisölle kiertueilla. Dickensin kiertueet Amerikassa herättivät suurta huomiota.
Uusimmat tutkimukset kertovat, että ääneen lukemalla oppii parhaiten.